Koira vetää hihnassa – hihnakäytöksen opettaminen

Koira, joka osaa kulkea hallitusti hihnassa ja vapaana on luotettava ja mukava lenkkikaveri.

Siinä missä koirille ulkoilu on päivän kohokohta, ihmiselle koira on mukavaa lenkkiseuraa. Koira ei väsy ja tulee mielellään mukaasi, minne ikinä keksitkään kulkea. Koira, joka ohittaa ohikulkijat rauhallisesti ja jota voi pitää hallitusti vapaana, on ihmisen paras ystävä sanan varsinaisessa merkityksessä. Koira voi tuoda elämään uusia sosiaalisia suhteita koirapuistoissa ja naapureihin tutustuu eri lailla kun koira on mukana.

Kouluttajana kohtaan koiria, joiden kanssa ulkoilu on hankalaa ja kaukana rennosta nautinnollisesta kävelystä. Omistajat ovat turhautuneita ja toivovat nopeaa helppoa tapaa saada koira hallintaan kohdattaessa muita ulkona kulkevia. Nopeaa keinoa tuskin on, eikä helppoakaan tapaa taida olla. Jos ongelma on kehittynyt pitkän ajan kuluessa, se ei katoa sormia napsauttamalla, ei edes kouluttajan sormia napsauttamalla.

Cesar Millan näyttää TV-ohjelmissaan hyvin show-luontoisesti, kuinka ohitus saadaan onnistumaan pienellä harjoittelulla. Vähän niin kuin taikureillakin on silmänkääntötemppunsa, tuo kuuluu mielestäni samaan sarjaan. On erittäin helppoa saada koira kulkemaan tietyn/saman ärsykkeen ohi harjoitustilanteessa.

Kouluta koirasi oikeasti ohittamaan ja olemaan huomioimatta ärsykkeet

Mitä tehdä koirille, joiden kanssa ulkoilu muodostuu tuskastuttavaksi ja monta kertaa noloksi kokemukseksi omistajalle. Koira kiskoo, vetää ja pahimmassa tapauksessa rähisee ja räyhää ohikulkijoille, koirille, pyöräilijöille, juoksijoille. Vastaantulevat koiran omistajat katsovat paheksuvasti pientä räksyttäjää tai kauhun sekaisin tuntein isompaa äksyilijää. Omistajalla on tunne, että otsalla on otsapanta, jossa lukee ”epäonnistunut”. Moni on kertonut käyttävänsä koiran ulkona vain kellonaikoihin, jolloin tietää, että kohtaamisia ei tule.

Mietitäänpä asiaa koiran kannalta. Kuinka paljon koira odottaa ulos menoa, innostuu ja laittaa kaiken energiansa noihin hetkiin? Pysähdytään hetkeksi miettimään, mitä koiran päivään kuuluu. Kuinka paljon sillä on vuorokaudessa aktiivista tekemistä ja kuinka paljon sen odotetaan vain olevan tai nukkuvan. Jos koira käyttäytyy huonosti ulkona, vetää, haukkuu, syöksähtelee pyöräilijöiden tai ohi kulkevien koirien perään, voiko se johtua siitä, että nuo kohtaamiset muodostavat koiran elämän ainoat kohokohdat? Ne jännittävät hetket, jotka ovat sen elämän suola?

Kieltämällä koiraa saadaan ehkä hetkellisiä tuloksia, mutta jos ei puututa ongelman ytimeen, tuloksista tuskin tulee pysyviä. Koira, jolla on patoutunutta energiaa purkaa sen johonkin yhtä varmasti kuin aurinko nousee idästä ja laskee länteen. Pelkästään kävelylenkeillä ei koiran energiaa saada välttämättä purettua, vaan energian purkaminen vaatii myös älyllistä ponnistelua, ongelman ratkontaa. Asian toisin ilmaisten, kun koira purkaa energiaansa, kohteen voi muuttaa, mutta energian määrää ei välttämättä voi vähentää.

***

Mitä tuo käytännössä tarkoittaa? Kun koira huomaa kohteen, johon se on aiemmin purkanut patoutunutta energiaansa, tarjotaankin koiralle vaihtoehtoinen käytösmalli eli pyydetään sitä tekemään jotain muuta. Ensimmäinen ongelma, jonka omistaja kohtaa, on se, ettei koira lotkauta korvaansa omistajan suuntaan, kun omistaja puhuu koiralle koiran jo havaittua kohteen, joka laukaisee käytöksen. Tässä tullaan ongelman ytimeen, miksi kouluttajalla(kaan) ei ole helppoa ja nopeaa ratkaisua. Se kyllä on olemassa (kohteen vaihto), mutta omistaja ei onnistu siinä sormia naksauttamalla.

Hyvin tavallista on, että kouluttaja ehdottaa namien mukaan ottamista (se on se nopein ja helpoin keino). Tarkoitus on saada ohjaajasta mielenkiintoisempi kuin vastaantuleva kohde. Joskus se onnistuu, mutta useimmiten ei, sillä koiralle naksahtaa into päälle ja silloin namut jäävät toiseksi, ohjaajasta puhumattakaan. On siis mentävä askelta syvemmälle ja saatava koira kuuntelemaan omistajaansa.

Jos namit eivät ole riittävän kiinnostavia, ensimmäinen neuvo on tarkkailla koiraa ja ympäristöä ja huomata kohde ennen koiraa ja ehdottomasti, ennen kuin koira ottaa kohteen kohteekseen. Seuraava neuvo on, että omistajalla on oltava tarjota jotain parempaa kuin kohde. Namin jo huomasimme useimmissa tapauksissa tehottomaksi.

Mutta se mikä yleensä tehoaa, on laittaa koira tekemään ”työtä” ja tarjota nami siitä palkkioksi. Miten koiran saa tekemään työtä? Luomalla koiraan suhteen, opettamalla sille puhetta (ainakin rajatussa määrin) ja yhdistämällä puhe tekemiseen ja sitä kautta palkkioon (mielihyvään). Koiralle työ on suorittamista ja suhteen vahvistamista omistajaan. On mielekäs tekeminen ja siitä saatava palkkio. Suhteen luominen on helpointa aloittaa rauhallisessa ympäristössä, missä ei ole häiriöitä esim. kotona.

Tekeminen kannattaa aloittaa helpoista asioista, kuten istu, maahan, seura yksi-kaksi askelta, ota/hae lelu. Haastetta tuovat erilaiset hajuun perustuvat tunnistus/piiloleikit, temput tai esim. rally-tokon liikkeet. Tekemisellä kannattaa aina olla alku, joka on kuin Pavlovin koirakokeen kellon kilahdus, jotain mikä saa syljen jo valmiiksi herahtamaan suuhun: pian tapahtuu jotain kivaa. Samoin kuin alku, on tärkeää olla myös merkki, että toiminta loppuu.

Mutta takaisin tuohon alkumerkkiin, siinä piilee myös salaisuus ulkona käyttäytymiseen. Kun koiralla on joku merkki, mikä saa sen odottamisen tilaan, samaa merkkiä voi käyttää ulkona. Tarjota koiralle ”tehtävän”, istu, seuraa, kanna lelua. Kun koira keskittyy tekemiseen, se ei ota kohdetta, sillä koira on hieman putkiaivo, yksi asia kerrallaan. Koulutuspuolella tuo merkki on perusasento, koira istuu ohjaajan vasemmalla puolella. Kaikki alkaa ja loppuu siihen. Merkki voi toki olla mitä hyvänsä, kunhan koira on ehdollistunut siihen ja merkki on aina sama.

***

Yksi tapa on aloittaa yhtä aikaa sekä seuraamisen harjoittelu sisällä että nätisti hihnassa kulkeminen ulkona.

Sisällä voi harjoitella koiran ottamista perusasentoon ja siitä ensin yksi askel (istu-askel-istu), kun se sujuu, kaksi askelta (istu-askel-askel-istu). Niin, että koira pääsee juonesta kiinni, mitä sen haluttaisi tekevän. Helposti vain kerromme, mitä koiran EI haluta tekevän = vetävän hihnassa, mutta unohdetaan kertoa / opettaa, mitä sen HALUTAAN tekevän.

Samanaikaisesti voi tehdä hihnalenkkejä ulkona, kun koira vetää, voi pysähtyä ja odottaa, että hihna löystyy, jolloin matka jatkuu taas (alussa hidasta, mutta usein koira keksii mistä on kyse). Loppujen lopuksi, hihnassa koira ei voi kulkea yhtään nopeammin kuin omistaja, vauhti on sama, onpa hihna löysänä tai nojaapa koira pantaa vasten henki vinkuen.