Koiratanssi
Koiratanssi pähkinän kuoressa
Kilpailulajeja koiratanssissa ovat vapaatanssi (freestyle), seuraaminen musiikin tahdissa (heelwork to music) sekä erikoiskilpailut. Kilpailuluokkia on kolme: alokasluokka, avoin luokka ja voittajaluokka. Luokat ovat tasoluokkia, joissa edetään edellä mainitussa järjestyksessä.
Freestyle
Kaikenlaiset liikkeet, jotka eivät vahingoita koiraa, ovat sallittuja. Ohjelman tulee sisältää erilaisia koiran ja ohjaajan taitoihin ja tasoluokkaan sopivia liikkeitä. Arvostelussa painotetaan ohjelman kokonaisuutta, ei niinkään yksittäisiä liikkeitä. Ohjelman tulee antaa valittua musiikkia tulkiten tasapainoinen kuva koiran liikunnallisuudesta, tarkkaavaisuudesta ja yhteistyöhalukkuudesta
Ohjaajan oman liikunnan sulautuessa saumattomasti kokonaisuuteen. Suorituksessa arvostetaan yhteistyötä, tasapainoa ja koiran osaamista esille tuovien liikkeiden taitavaa käyttöä. Koiran ikä, rakenne ja rotutyyppi otetaan arvostelussa huomioon. Tasoluokan noustessa vaatimukset kasvavat. Ylemmissä luokissa liikkeiden määrän tulee kasvaa, ohjauskäskyjen muuttua huomaamattomammiksi ja koreografian tasapainon merkitys kasvaa.
HTM
Laji on nimensä mukaisesti (Heelwork To Music) seuraamista musiikin tahdissa. Vähintään 75 % ohjelmasta tulee olla seuraamista. Koiran ja ohjaajan välinen etäisyys ei saa missään ohjelman vaiheessa olla enempää kuin kaksi metriä. Ohjelmassa tulee huomioida enemmän musiikin tulkinta kuin positioiden määrä. Ohjelmasta ei saa jäädä vaikutelmaa, että siihen on sisällytetty kaikki mahdolliset positiot vain siksi, että halutaan näyttää koiran osaavan ne. Ohjelma, joka sisältää 1-2 laadukasta positiota, ansaitsee korkeammat pisteet kuin ohjelma, jossa on useita epätarkkoja positioita. Liikkeet eivät saa hallita ohjelmaa vaan huomio tulee olla seuraamisessa. Liikkeitä saa yhdistää ohjelmaan, kunhan ne sopivat musiikkiin ja seuraamista on vähintään 75 % ohjelmasta.
Kenelle koiratanssi sopii?
Koiratanssi sopii aivan kaikille. Kisoissa arvostelussa otetaan huomioon koiran ikä, rakenne ja rotutyyppi. Koiratanssin pohjana on erilaisia temppuja, joita opetetaan koiralle. Harrastus voi aivan hyvin jäädä tälle tasolle, koiraa aktivoidaan opettamalla sille temppuja. Varsinaisesta koiratanssista aletaan puhua, kun temppuja aletaan ketjuttaa ja liikkeeseen yhdistetään musiikki. Koska itse olen koiratanssituomari, tyttäreni lopetti kisaamisen ja keskittyi esiintymään erilaisissa tilaisuuksissa. Kysyntää on melko paljon kyläjuhlista lasten synttäreihin. Jos kisavietti on kova, kisoja järjestetään tasaisesti ja kisata voi omaksi ilokseen, jotta motivaatio harjoitteluun säilyy tai sitten voi tähdätä koiratanssivalion arvoon.
Koska kisaamaan?
Koska kannattaa lähteä kisaamaan? Sitten kun ohjelma on kasassa? Sitten kun koira osaa kaiken? Sitten kun kisaaminen ei enää jännitä?
Kisaamaan kannattaa lähteä heti, kun koira osaa edes kaksi liikettä, vaikka toinen niistä olisi seuraaminen. Tosin silloin ei kannata tehdä 3 minuutin ohjelmaa, reilu minuutti riittää. Kun minuutin ohjelma onnistuu hyvin kisatilanteessa, ohjelmaan voi lisätä puoli minuuttia ja ottaa uuden liikkeen mukaan.
Kannattaa kuitenkin tehdä ero sen kanssa, mitä esittää kisoissa ja mitä vielä harjoittelee kotona. Kisoihin kannattaa valita ne liikkeet, jotka koira osaa hyvin ja joissa koira kokee onnistumisen iloa. Varmuus näkyy esityksestä ja sitä on kiva katsella.
Jos ohjelmassa on koiralle vaikeita asioita, niin koira "jähmettyy" tai vaihtoehtoisesti haukkuu purkaakseen jännitystään.
Kisajännitystä ei saa pois muuten kuin kisaamalla. Ei koiralta eikä ohjaajalta.
Vinkkejä kisaaville
Vinkkejä vuodelta 2010:
- Älä vähättele itseäsi ja koiraasi esittelyssä. "Ei me olla treenattu, mutta päätettiin kuitenkin tulla". Mitä? Miksi ette jääneet kotiin harjoittelemaan?
- Älä pyllistele tuomarille. Parissa esityksessä oli pitkiä pätkiä, etten nähnyt koiraa laisinkaan edes kurkottamalla. Näin vain esiintyjän ahterin.
- On aika veteen piirretty viiva, onko huonompi esitys sellainen, joka on unettavan tasaista jumputusta alusta loppuun ilman mitään riskejä, esitys josta näkee, että koiran kiihtymistä vältetään loppuun asti. Vai onko huonompi esitys sellainen, jossa kaikki on liian vaikeaa koiralle, koiran jättäessä liikkeet tekemättä ja / tai kiihtyessä haukkumaan kesken esityksen....
- Vajaaksi jääneet liikkeet olivat yleisin virhe. Kaikilla jäi osa liikeistä vajaiksi, mutta osa ohjaajista sai sen ohitettua lähes huomaamatta.
- Oli mainiota huomata, kuinka osa ohjaajista oli tehnyt loistavia oivalluksia vanhoista tutuista liikkeistä saaden ne näyttämään uusilta ja raikkailta.
- Älä kävele edestakaisin musiikin tahdissa ja tee esityksestä musiikin tahdissa olevaa toko / temppuesitystä. Itse arvostan sitä, että esitys on tanssillinen (tavalla tai toisella).
- Älä haahuile kehässä, vaan tee esityksestä napakka. Esimerkiksi, jos koira kaartaa peruuttaessa vasemmalle / oikealle, suoraan menon sijaan, ei näytä hyvältä, kun ohjaaja seuraa päämäärättömästi perässä. Ohjaaja vie ja koira seuraa perässä, ei päinvastoin.
Vinkkejä vuodelta 2009:
1) Esityksellä pitää olla alku ja loppu, HUOM myös loppu!
2) Kehää pitää käyttää tehokkaasti, ei "sahata" oikeasta laidasta vasempaan ja takaisin
3) Älkää viettäkö pitkiä aikoja selin tuomareihin ja peittäkö koiraa näkyvistä
4) Jos koira on hidas, valitkaa hidas musiikki ja liikkukaa rauhallisesti
5) Jos koira on hidas, älkää sirkuttako ja hyppikö levottomasti koko esityksen ajan
6) Kyseessä on koiraTANSSI, ei kahden minuutin tokoesitys, jossa temppu seuraa toistaan
7) Älkää aloittako esittäytymällä:"Kun me ei osata mitään ja koirakaan ei halua tehdä mitään..." Jos näin on, miksi ihmeessä te hukkaatte aikaani ja pakotatte minut katsomaan esitystänne 2 minuuttia?
8) Katsokaa edes joskus oma esitys videolta
9) Hyvä musiikki antaa paljon anteeksi...
10) Hyvää kontaktia ei voita mikään
Historian havinaa
Harrastimme aktiivisesti tokoa ja agilitya, kun syksyllä 2004 sitten alkoi tuntumaan, että toko kyllästytti sekä koiraa että ohjaajaa. Liikkeet olivat aina samoja ja vaikka kuinka harjoitteli, aina tuntui olevan hiottavaa. Tokokokeissa koira toimi aina eritavalla kuin harjoituksissa, mikä sinällään ei ollut yllätys, mutta harmillista silti, kun harjoituksissa kaikki meni jo niin hyvin…
Sitten kuulimme koiratanssista ja innostuimme: luovuutta, vaihtelevia liikkeitä, musiikkia, vapautta… Ei enää tylsää junnaamista alokasluokan liikkeiden kanssa. Niinpä liityimme Tahtitassuihin ja pääsimme harrastuksen alkuun. No totuuden nimessä, ei se ehkä ihan niin ruusuisista sitten loppujen lopuksi ollut. Itse asiassa oli yllättävää kuinka haastavaa helpolta näyttävän esityksen toteuttaminen lopulta oli.
Koiratanssin hauskuus on ehdottomasti sen luovuudessa, voi opettaa koiralleen temppuja ja miettiä, miten ohjaaja ja koira esiintyvät yhdessä musiikin tahdissa. Koiratanssissa on ensin päätettävä musiikki. Musiikin tulisi sopia ohjaajan olemukseen ja koiran luontaiseen tapaan liikkua, mielellään sen tulisi olla myös yleisöä ja tuomareita miellyttävää, kiehtovaa ja mukaansa tempaisevaa. Musiikki ei saa olla liian lyhyt eikä liian pitkä.
Kun valmistuimme ensimmäisiin kisoihimme, oli ensimmäinen haasteemme löytää musiikin editointiohjelma tietokoneeseen. Yksi vaihtoehto oli käyttää ohjelmaa, joka löytyy osoitteesta http://www.polderbits.com/ . Meidän oli opeteltava käyttämään ohjelmaa niin, että musiikki saatiin luontevasti typistettyä kahdeksi minuutiksi. Istuimme erinäiset hetket porukalla tietokoneen ääressä ja mietimme, mikä osa kappaleesta voitiin leikata pois ilman, että kappaleesta tulee torso. Välillä saimme hyvät naurut, kun leikkaus epäonnistui ja lopputulos oli sen mukainen (huomaisikohan yleisö / tuomarit tuota?).
Kun musiikki oli valittu ja se oli sopivan mittainen, koira mukaan ja kentälle harjoittelemaan. Ensin ohjaaja pyörähteli musiikin tahdissa ilman koiraa, kunnes oli suunnilleen saanut tuntuman musiikkiin ja sen rytmiin. Sitten ainakin meillä tuli klassinen paniikkihetki, mitä ihmettä koiramme oikein osaa tehdä. Seurata, istua, mennä maahan, apua. Lähdimme siis siitä, mitä koira osaa tehdä. Alussa koira vain seurasi musiikin tahdissa liikkuvaa ohjaajaa. Sitten kun liikeratojen kuviot alkoivat hahmottua, aloimme hioa esitystä: tuossa koira voisi pysähtyä, tuossa pujotella, tuossa pyörähtää.
Tässä vaiheessa tuli ikävä tokon helppoutta, riitti kun koira osasi seurata vasemmalla puolella. Nyt täytyy tunnustaa, että palasimme keväällä tokokentille ihan vain siksi, kun toko on niin helppoa. Mutta emme toki antaneet periksi koiratanssissakaan vaikka paniikki meinasi tulla.
Jotta kauhun tasapaino olisi säilynyt ja motiivi olisi pysynyt kohdallaan, ilmoittauduimme Janakkalan kisoihin. Kisajännitystä ei ollut sillä kisaamme paljon agilityssa, mutta kisaa edeltävä päivä meni esitystä harjoittelemalla. Valmistauduimme pohjatuloksiin osallistumalla kisoihin kahdella koiralla (agilitymetodi: ”ei harmita yksi epäonnistunut suoritus niin paljon, kun voi miettiä kahden epäonnistuneen radan heikkoja kohtia”).
Iloiseksi yllätykseksi talven harjoittelu ei ollut mennyt hukkaan, vaan Niina nousi mustana hevosena harjoitusluokassa toiseksi. Mustana hevosena meille, sillä Nooran kanssa oli harjoiteltu koko talvi, esiinnytty Stockmannilla ja osallistuttu Richard Curtisin koulutukseen. Niinan piti olla se koira, joka pelkää omaa varjoaan, eikä uskalla liikkua mihinkään. No, ilmeisesti se pelkäsi siellä niin paljon, että päätti pysyä ohjaajan kannoilla tiukasti, ettei jäisi yksin kentälle. Noora, joka ei pienistä hätkähdä, päätti ottaa rennosti ja haahuili kentällä nuuskimassa ja tutustumassa kaikkiin mahdollisiin hajuihin.
Nyt kun tämän vuoden kausi on onnellisesti ohi (meillä agilityssa kesä on kilpailukausi ja talvi harjoittelukausi), olemme pohtineet miten tästä eteenpäin. Tokokentille palasimme, koska se oli niin helppoa. Koiratanssi on hauskaa, joten sitäkin haluamme jatkaa. Meille suurin ongelma oli viime talvena harjoitustilan puute. Koiratanssi vaatii enemmän tilaa kuin tokoharjoittelu. Se vaatii myös musiikin ja jos joku naapurini lukee tätä, esitän julkisen anteeksipyynnön musiikin huudattamisesta parkkipaikallamme (sähköt vedetty roikalla kotoa). Uskoisin, että koko naapurustomme osaa Yackety Sax- ja I Will Survive –musiikit ulkoa tässä vaiheessa, niin kuin myös mökkinaapurimme...
Ihka ensimmäinen koiratanssiesityksemme, Messukeskus vm 2005
Kohokohtia vuosien varrelta vanhasta blogistani
Koiratanssihaastattelu Koiramme lehdessä, laji viralliseksi
Koiratanssin ensimmäiset viralliset SM-kisat 2010
Uuden esityksen synnytystuskia 2009
Koiratanssia tanskandogeille 2009
Haukkuvat rokkihemmot koiranäytelma 2009
Yael Janakkalassa 2008 & minun ekat kisat tuomarina
Koiratanssiesitys Kalliossa 2008
Hyrsylän mutkassa esiintymässä 2008
Harjoittelusta kaikki alkoi 2008
Linkkejä
Carolyn Scott & Rookie -> tuosta voi aina hakea innoitusta omaan esitykseen
Isovillakoirat vauhdissa -> tuosta voi aina hakea innoitusta omaan esitykseen
Koiratanssiyhdistys Tahtitassut
Vanha blogini / koiratanssi (katso myös linkit yllä, kohokohtia blogista)