Artikkelit‎ > ‎

Haukkuminen

Koirat haukkuvat. Se on niille lajityypillistä käytöstä, ja vinkumisen ja ulvomisen ohella ainoa tapa kommunikoida ääneen. Niilläkin roduilla, joita ”mainostetaan” haukkumattomina (esim. Basenji ja schipperke), on jokin haukkumista vastaava tapa äännellä. Koirilla on erilaisia syitä haukkua ja erilaisia haukkuja erilaisiin tarkoituksiin. 

Joillekin koirille haukkuminen on rodunomaisempaa kuin toisille. Koiran alkuperäinen käyttötarkoitus vaikuttaa haukkukerkkyyteen. Esimerkiksi haukulla ilmaisevat metsästyskoirat kuten suomenpystykorva haukkuvat lähes väistämättä herkästi ja runsaasti, sillä ne on jalostettu ilmaisemaan haukulla. Haukkuherkkyys on syytä ottaa huomioon ennen koiran hankintaa. Tutkimusten mukaan urokset ja nartut näyttäisivät haukkuvan keskimäärin yhtä paljon.

Omien (ja perheenjäsenten) hermojen ja kuulon lisäksi on hyvä muistaa myös naapurit. Harva ihminen pitää koiran haukkua lähtökohtaisesti sietämättömänä, mutta ihmisten elämäntilanteet vaihtelevat, ja jokaisella tulisi olla mahdollisuus edes jonkinlaiseen lepoon ja rauhaan kotonaan – naapureista huolimatta. Joissain tapauksissa koiran haukku saattaa herättää naapureissa ärsyyntymisen lisäksi huolta koiran hyvinvoinnista.  

Kaikki haukkuminen ei ole samanlaista. Koiransa tunteva omistaja oppii nopeasti päättelemään, mitä millainenkin haukku tarkoittaa. Haukkuja on lukuisia erilaisia, esimerkiksi:

1) Hälytys/varoitus: Joku on saapunut koiran reviirille. 
(Todellinen varoitushaukku on yleensä matalaa, korkea hälytyshaukku merkitsee lähinnä tervehdystä.)
2) Huomionhaku: Koira oppii yleensä nopeasti kerjäämään omistajansa tai muiden ihmisten huomiota haukkumalla.
3) Innostus, leikki: Innostunut koira haukkuu. Haukku on myös usein osa leikkiä.
4) Tervehtiminen ja itsestään ilmoittaminen: Koira haukkuu tervehtiäkseen tai ilmoittaakseen itsestään esimerkiksi naapuruston koirille. Usein pelkästään toisen koiran haukun kuuleminen riittää syyksi haukkua (ns. ryhmähaukku tai ryhmäulvonta. Jos naapurustossa on yksikin ulvova koira, tapa leviää herkemmin kuin haukkuminen).
5) Tylsyys: Koira saattaa viihdyttää itseään ääntelemällä paremman tekemisen puutteessa.
6) Yksinäisyys/pelko: Laumastaan eroon joutunut ja pelokas koira usein ulisee tai haukkuu. 
Eroahdistus on hermorakenteesta johtuva perinnöllinen ”sairaus”, joka on erotettava muusta käytöksestä (pitkästyminen, lauman koolle kutsuminen) 
7) Hämennys: Koira saattaa haukua hämmästystään tai häkeltyessään sijaistoimintona. 

Milloin haukkumisesta tulee ongelma?

Haukkumisen ei välttämättä tarvitse olla ongelma. Jos omat ja naapureiden korvat kestävät, voi koiran antaa haukkua. (Käytännössä tämä tosin lienee mahdollista ainoastaan haja-asutusalueilla kuten maaseudulla.) Haukku on koiran tapa ilmaista itseään, eikä se siis ole lähtökohtaisesti haitallista. Näissäkin tapauksissa haukkumisen syyt on kuitenkin hyvä selvittää, viettääkö koira liian yksinäistä ja virikkeetöntä elämää yksinään tarhassa tai ketjun päässä. 

Koiran haukku voi olla yllättävän kovaa. Paitsi, että se kuuluu kauas, se voi olla vahingollista kuulolle. Koiran haukku voi nousta 95 desibeliin ja on hyvä tiedostaa, että vahingollisen äänenvoimakkuuden raja kulkee 85 desibelissä. Pitkäaikainen (yli 8h) altistuminen jo 70 desibelille saattaa aiheuttaa kuulovaurioita.

Jos oma kuulo on suojattu (tai mennyt), on hyvä pohtia naapureita. Kuten edellä mainittiin, todennäköisesti vain harva valittaa haukkuvista eläimistä ilman syytä. Moni ihminen tekee vuorotyötä tai valvoo esimerkiksi vauvan kanssa ja haluaa siksi nukkua päivisin. Kerrostaloasunnossa tämä voi olla hankalaa, mikäli seinän takana räksytetään aamusta iltaan. Mikä pahempaa, koira saattaa haukkua myös öisin, jolloin suurin osa ihmisistä ainakin haluaisi nukkua. Jatkuva, häiritsevä meteli voi johtaa naapurisovun katkeamiseen, varoituksiin ja jopa häätöön. 

Päivästä toiseen haukkuva koira voi herättää harmistuksen lisäksi huolta. Koiran mielletään varsin usein haukkuvan, koska sillä on jokin huonosti. Niinpä jatkuva haukkuminen voi herättää ajatuksen, että koiraakohdellaan kaltoin.  

Mitä tehdä, kun koira haukkuu liikaa?

Jos koiran haukkumisesta on tullut ongelma, ensimmäinen ja tärkein toimenpide on kartoittaa haukkumisen syy(t). Syitä haukkumiselle voi olla lukuisia, yleisimpiä ovat:

1) Ylimääräinen energia ja tekemisen puute
2) Varoittaminen, hälyttäminen tai lauman koollekutsu
3) Eroahdistus
4) Omistajan komentaminen 

Kun tiedetään, miksi koira haukkuu, voidaan ryhtyä muihin toimenpiteisiin. Aluksi on hyvä käydä eläinlääkärin luona kartoittamassa koiran yleinen terveydentila esim. rokotuksen yhteydessä ja ottaa samalla haukkuminen puheeksi.  Energian purkaminen sopivalla liikunnalla ja ennen kaikkea antamalla koiralle virikkeitä voi auttaa, mikäli koira haukkuu tylsistymistään. Tekemisen olisi luonnollisesti hyvä olla mahdollisimman rodunomaista.  

Jos koira haukkuu vain yksin ollessaan, voi pohtia, olisiko arkea mahdollista järjestää uudelleen niin, että koira ei joutuisi olemaan yksin niin paljon. Ainakin pääkaupunkiseudulla ja suurissa kaupungeissa eri tahot (yksityiset koirakoulut, 4H-kerho...) ylläpitävät koirapäiväkoteja ja dogsitter-toimintaa. Myös sosiaalinen tukiverkosto kuten sukulaiset ja naapurit on hyvä käydä läpi. Entä jos tien toisella puolella asuukin eläkeläinen, joka on jo kauan kaivannut koirakaveria iltapäiviensä iloksi, mutta joka ei kuitenkaan halua sitoutua omaan lemmikkiin kokonaisvaltaisesti? 

Yllämainittujen keinojen lisäksi haukkumiseen voidaan puuttua koulutuksella.

Helpoin tapa puuttua ongelmahaukkumiseen on ennaltaehkäiseminen. Monet pennunomistajat palkitsevat koiransa metelöintiä tahattomasti katsomalla tai kehottamalla – huomiota kerjäävä koira kun saattaa tulkita komentamisenkin palkkioksi. Haukkuvalle koiralle huutaminen yleensä vain kiihdyttää sitä. Paras tapa ruokkia hiljaisuutta on palkata siitä. Kehu siis koiraasi aina, kun se on hiljaa. Valmiiksi paljon haukkuva koira voidaan ensin opettaa haukkumaan käskystä, ja sen jälkeen olemaan hiljaa käskystä. 

Haukkupannat 

Haukkumisen hillitsemisen apuna voidaan käyttää haukkupantoja. Hyvät ja koiraa vahingoittamattomat haukkupannat voidaan jakaa kolmeen ryhmään:

1) sitruunapannat   
2) kauko-ohjattavat sitruunapannat
3) ultraäänipannat

 Sitruunapanta

Sitruunapanta suihkauttaa sitruunantuoksuista suihketta haukkuvan koiran naamalle. Suihke kuluu, joten pantaan on saatavilla täyttöpakkauksia. Sitruunapanta on toimiva ja luotettava ja siten tehokas. Jotkut koirat tosin oppivat haukkumaan niin, että panta ei laukea. Tällöinkin haukkumisääni muuttuu kuitenkin matalammaksi ja siten miellyttävämmäksi kuunnella. Sitruunapannan huono puoli on, että se saattaa laueta myös kun viereinen koira haukkuu. Lisäksi osa koirista ei välitä suihkeesta ollenkaan, vaan jatkaa haukkumista entiseen malliin.  

Kauko-ohjattava sitruunapanta

Kauko-ohjattava sitruunapanta toimii samaan tapaan kuin tavallinenkin sitruunapanta, mutta siinä ihminen säätelee kauko-ohjaimella pannan laukeamista. Hyvää tässä pannassa on se, ettei se laukeile omia aikojaan. Negatiivista on se, että haukun ja ihmisen reaktion väliin jäävä viive saattaa hidastaa oppimista. Kauko-ohjattavaa pantaa ei tietenkään voi käyttää silloin, kun koira on yksin.

Ultraäänipanta

Ultraäänipanta lähettää koiran haukkuessa ihmiskorvalle kuulumatonta korkeaa ja epämiellyttävää ääntä. Pannan ongelma on, että ihmisen on vaikea tarkkailla pannan toimivuutta kun ei itse kuule ultraääntä. Osa pannoista lähettää ultraääntä tauloamatta koska ovat viallisia. Panta myös laukeaa herkästi paitsi haukkumisesta, myös erilaisista tärähdyksistä ja tömähdyksistä koiran liikkuessa.