Villakoira‎ > ‎Terveys‎ > ‎

Harmaakaihi

 HC, harmaakaihi 

Harmaakaihia esiintyy sekä nuorilla että vanhoilla koirilla. Useimmille vanhoille koirille (aivan kuten ihmisillekin) tulee kaihia jossain vaiheessa. Mitä enemmän ikää, sen varmemmin kaihimuutoksia esiintyy. Kaihi voi olla hitaasti tai nopeasti etenevää, vanhoilla koirilla kaihi yleensä etenee hitaasti. Nuorilla koirilla kaihi on yleensä perinnöllistä, mutta voi olla myös muiden syiden aiheuttamaa.

Kaihi todetaan pisteinä silmässä, jos pisteet leviävät, ne aiheuttavat sokeuden.

Kaihileikkaus 

Koiran kaihileikkaus ei ole vielä ihan yhtä helppo toimenpide kuin ihmisillä, mutta toki tekniikka on mennyt eteenpäin. Vielä 1970-luvulla ihmisetkin olivat kaihileikkauksen jälkeen vuodepotilaina side silmillä viikon verran leikkauksen jälkeen, kun nykyisin kaihileikkaus on poliklininen toimenpide, josta pääsee suoraan kotiin.

Sokea koira

Koiralle sokeus ei merkitse samaa kuin ihmiselle. Ihminen suree menetettyä näköään ja näön suomia mahdollisuuksia elämässään. Koiralle sokeus on olotila, jossa joku on sammuttanut valot. Koiran tärkeimmät aistit ovat haju ja kuulo, näköaisti on vasta kolmannella sijalla.

Sokeutuva tai sokea koira pärjää melko hyvin tutussa ympäristössä muiden aistiensa varassa. Koiran sopeutumiseen vaikuttaa moni asia kuten esim. hermorakenne ja ikä. Vanha koira on jo peuhaamisensa peuhannut ja ottaa elämän rauhallisemmin. Se ei tarvitse kovin hyvää näköä tai kuuloa löytääkseen ruokakupilleen, emännän kainaloon sohvalle tai ulos lähinurmikolle tarpeilleen elääkseen ihan tyydyttävää elämää.

Nuorella koiralla näön menetys on vaikeampi asia. Koira on vielä nuori ja innokas, se haluaisi juosta, hyppiä ja peuhata. Sen luonne ei ole vielä muovautunut aikuisen koiran rauhallisuudeksi eikä se ole oppinut kaikkea ympäröivästä äänimaailmasta. Riskinä on, että koira alkaa pelätä ympäröivää maailmaa, jossa äänet ja tapahtumat tulevat sille yllätyksinä. Arka, pelästynyt koira voi pahimmassa tapauksessa puolustaa itseään hyökkäämällä / puremalla äkkinäisissä tilanteissa. Se voi myös käpertyä itseensä ja pelkoonsa.

On omistajan arvioinnin alla, kuinka hyvin koira sopeutuu näkövammaansa. Jos koiran elämä on kärsimystä, on omistajan velvollisuus päästää koira kärsimyksistään. Paukkuarkojen, hermorakenteeltaan heikkojen koirien sopeutuminen näkövammaan voi olla vaikeaa ellei mahdotonta. Nyrkkisääntönä voisi miettiä, onko koiran elämä kokonaisuudessaan enemmän positiivista vai negatiivista. Jos arjen askareet eivät onnistu, ei elämä varmaankaan ole kovin elämisen arvoista. Jos ongelmat ovat satunnaisia ja liittyvät harvakseltaan toistuviin tilanteisiin, kenenpä meidän elämä täydellistä olisi?

LINKKEJÄ:

LINKKEJÄ ENGLANNIKSI:
Comments