Boris

Alkuperäinen ilmoitus 1.5.2002

Boriksen omistajan äiti otti meihin yhteyttä toukokuun alussa ja pyysi meitä ottamaan Boriksen. Hänellä oli ollut vaikeuksia tulla toimeen Boriksen kanssa ja kasvattaja oli kehoittanut ottamaan meihin yhteyttä. Boris on 4.5-vuotias keskikokoinen aprikoosiuros. Boris oli alunperin tyttären koira, mutta jäi sitten vuoden päästä äidin hoidettavaksi.

Äidin avomies hoiti Borista, mutta kun avomies kuoli syksyllä, äiti ei pärjännytkään Boriksen kanssa. Boris ei anna äidin käsitellä itseään ja äiti pelkää Borista. Boris on asunut maalaistalossa, joten se ei ole tottunut muihin koiriin, ihmisiin jne. Boris on aina ulkoillut hihnassa tai ollut ulkona juoksulangassa, vapaana ollessaan se on karannut kylille. Kun naapurin oli pitänyt käyttää se ulkona, se oli mennyt sängyn alle piiloon, eikä suostunut tulemaan pois.

Juttelin Boriksen kasvattajan kanssa. Hän on trimmannut Borista neljään kuukauden välein. Boris ei ole koskaan purrut kasvattajaa ja antaa kasvattajan trimmata turkkinsa. Kasvattajan mielestä koiraa on helppo käsitellä, mutta sen käsittelijän tulee olla napakka.

Boriksella on paperit ja kasvattaja on valmis auttamaan turkin hoidossa. Boris etsii uutta kotia, mutta en suosittele Borista ensimmäiseksi koiraksi.

19.5.

Boris tuotiin perjantaina sovitusti meille ja teimme viralliset paperit ja juttelimme Boriksesta ja sen tavoista. Olimme jo aiemmin sopineet kasvattajan kanssa, että kun koira tulisi meille virallisesti, laittaisimme sen tiedot villakoirakerhon pentuvälitykseen. Se oli omistajallekin ok. Emme tehneet sitä aikaisemmin, sillä omistaja tahtoi minut yhteyshenkilöksi, mutta minä taas en voi myydä koiraa, jota en ole koskaan nähnyt.

Kun Boris tuli meille, odottelin hyvinkin arkaa otusta. Boris tuli kuitenkin häntää heiluttaen ja veti melkein karmit mukanaan sisään. Se tervehti iloisesti ja antoi silittää itseään. Tarkkailin Borista parin tunnin ajan. Se oli utelias ja tutki kaikki paikat. Se leikki tyttäreni kanssa lattialla ja seurasi poikaani kerjäten keksejä.

Boris oli iso keskikokoiseksi villakoiraksi ja melkoisen lihaksikas. Kun se yritti astua tytärtäni, tämä oli hätää kärsimässä. Tilanne laukesi tytön mentyä yläkertaan.

Illalla vein Boriksen sijaiskotiin. Automatka sujui hyvin. Boris oli tottunut automatkailija. Ongelmat alkoivat sijaiskodissa istuessamme ja juodessamme teetä. Kun Marjatta yritti silittää Borista, se hyökkäsi täysin varoittamatta melko rajusti Marjattaa päin. Marjatta sai kuitenkin vetäistyä kätensä pois ja tilanne laukesi.

Kun olin lähdössä pois ja Marjatta piteli kaulapannasta kiinni (kuten olin itsekin tehnyt Borikselle useamman kerran meillä lasten tullessa ja mennessä sisään ja ulos sekä Boriksen omistajien lähtiessä), Boris hyökkäsi taas. Menin jo autoon, kun muutin mieleni ja soitin kysyäkseni kysyäkseni, kuinka oli käynyt. Boris oli hyökännyt uudestaan rajusti ja purrut ison syvän haavan Marjatan käteen. (Haavaan laitettiin kolme tikkiä.)

Luonnollisesti otin Boriksen mukaani ja häntää heiluttaen se antoi laittaa hihnan ja hyppäsi taas autoni takaosaan. Soitin Boriksen alkuperäiselle omistajalle ja kerroin mitä oli tapahtunut. Hän olisi halunnut, että vien Boriksen suoraan lopetettavaksi. En kuitenkaan voinut suostua pyyntöön, sillä he eivät olleet antaneet koiraa minulle lopetettavaksi, vaan etsiäkseni sille uuden kodin. Toinen syy oli, että villakoirarescuella on nolla euroa tilillään, enkä halunnut maksaa lopetuskustannuksia omasta lompakostani. Soitin kotiin ajaessani kasvattajalle ja juttelimme pitkään. Hän suositteli ehdottomasti koiran lopettamista.

Boriksen omistajat tulivat hakemaan Borista ja juttelimme vielä lisää. Kävi ilmi, että he olivat vieneet jo talvella Boriksen eläinlääkärille lopetettavaksi, mutta Boris oli siellä heiluttanut häntää, antanut rokottaa ilmeenkään värähtämättä, joten mieseläinlääkäri oli kieltäytynyt lopettamasta Borista. Kysäisin myös, onko Boris koskaan käyttäytynyt agressiivisesti sohvalla / sängyllä tai vastaavassa tilanteessa. Kyllä, Boris ei päästä äitiä sohvaan tai sängylle, jos sattuu itse olemaan sohvalla tai sängyllä. Joskus se myös hyökkää kiinni, kun äiti yrittää ottaa tavaroita, esim. avomiehensä kravaatin.

Boris on avoin miellyttävä ja hyväntuulinen iso uros. Miehiä Boris kunnioittaa. Boris myös kunnioittaa kasvattajaa ja ilmeisesti minussa oli jotain samaa, sillä sain käsitellä sitä ilman ongelmia. Boriksella on kuitenkin toinen puoli, joka on sille itselleen varmasti luontainen piirre. Se on hallitseva uros, joka on hyvin tietoinen vallastaan. Jos ihminen, jonka Boris katsoo kuuluvan valtajärjestyksessä itsensä alapuolelle (naiset), niin se palauttaa heidät tiukasti järjestykseen. Valitettavasti tuo piirre seurakoirassa voi johtaa hyvinkin raastupaan.

Koska Boris hyökkää ilman varoitusta ja rajusti, voi seuraava uhri olla lapsi tai kuka hyvänsä Boriksen kohtaama ihminen, joka yrittää silittää sitä. Boriksen ainoat vaihtoehdot ovat joko lopettaminen tai sitten eläminen äidin kanssa maalaistalossa. Boris karkailee, joten se voi olla vaaraksi reissuillaan. Boris myös hyökkäilee äidin kimppuun, joten se on vaarallinen äidille.

Kun äiti oli meillä ensimmäistä kertaa, minun täytyy myöntää, etten aivan uskonut Boriksen purevan. Se oli niin avoin ja mukava. Uskoisin, ettei kasvattajakaan täysin uskonut äidin tarinaa. Uskon, ettei eläinlääkäri varsinkaan uskonut tarinaa. Mutta kun näin Boriksen pimeän puolen, ymmärsin, miksi äiti pelkäsi Borista. Minäkin olisin pelännyt.