Cassandra

Cassandran tarina kopioitu australianpaimenkoirien keskustelupalstalta 20.11. Christinan luvalla:

Kerron tässä oman pienen Cassandramme tapauksen alusta loppuun. 

Cassandra syntyi 6.10.2004, oli syntyessään 190 grammainen eli pentueen (5 pentua) toiseksi kookkain. Kehittyi täysin normaalisti painon kehittyessä samaa tahtia kuin muiden pentujen. 

Olimme päättäneet pitää Cassandran ja myydä muut pennut. Pari päivää ennen luovutusta kävin pentujen kanssa silmätarkastuksessa ja samalla eläinlääkäri tutki jokaisen pennun erikseen ja kirjoitti niistä pentutarkas-tuslausunnon. Mitään poikkeavaa ei pentujen sydämissä ollut. 

Olin kuitenkin huolestunut kookkaimman pennun, Camillan sydämestä. Se oli toisiin pentuihin nähden hyvin vaisu ja vetäytyi helposti muiden leikeistä. Pyysin eläinlääkäriä tutkimaan tämän pennun erityisen tarkkaan. Ei löytynyt mitään. 

Pennut kehittyivät kaikki normaalia vauhtia. 
Ensimmäisen rokotuksen yhteydessä Cassandran sydämestä löytyi pieni sivuääni. Kuukautta myöhemmin eli 21.2.2005 tehosterokotteen yhteydessä eläinlääkäri Maria Louhelainen  totesi voimakkaan, konemaisen sivuäänen sydämessä ja laittoi lähetteen erikoislääkärille, Taru Kangasniemelle tarkeimpia tutkimuksia varten. Kävimme lisätutkimuksissa 26.2.2005, jossa PDA-todettiin seuraavasti: 

"Cassiella on voimakas sydämen sivuääni. Vasemmalla edessä on kuultavissa jatkuva sivuääni ja taaempana eteiskammioläppien alueella systolinen sivuääni. Ultra-äänitutkimuksessa todetaan merkittävä sydämen vasemman puolen laajentuma ja hei-kentynyt sydänlihaksen supistuvuus. Mitraliläppä vuotaa. Keuhkovaltimossa on merkittävää turbulenssia aortan ja keuhkovaltimon välillä. sivuääni on tyypilli-nen PDA sairaudelle. Myöskin ultraäänilöydökset tukevat diagnoosia. Tällöin sikiöaikainen aortan ja keuhkovaltimon välinen yhteys jää sulkeutumatta syntymän jälkeen. PDA voidaan korjata leikkauksessa. Ennuste korjaamattomana on huono. Vika on perinnöllinen."

Näin Taru Kangasniemi luonnehti tilanteen. Pentu ei vielä tässä vaiheessa osoittanut mitään oireita sydänsairaudesta. Ainoa oli sydämen raskas lyönti, joka tuntui kädessä kun koiraa piti rinnan alta kiinni. Tykytys oli niin voimakas, että pystyi melkein tuntemaan miten kovasti sydän teki töitä kompensoidakseen tilannetta. Silloin tällöin, varsinkin ruokailun yhteydessä Cassie-pentu ikään kuin röyhtäili. Se ei varsinaisesti yskinyt kuin satunnaisesti, ehkä kerran päivässä krähisi. Diagnoosin jälkeen pentua yritettiin pitää rauhallisena ja elää sen kanssa mahdollisimman tasaisesti, ettei sydän rasittuisi lisää. 

Kun olin pennun kanssa näissä tarkemmissa tutkimuksissa ja sain kuulla diagnoosin kysyin tietysti heti, mitä vaihtoehtoja meillä oli. 

Ne olivat 
1) leikkaus
2) odotus kunnes tila menee huonoksi ja koira kuolee
3) nukutuspiikki koirien taivaaseen. 

Hetken ajattelin, että olisi annettu se piikki saman tien koska PDA:n koko kauheus oli minulle käynyt selväksi ja ymmärsin, että Cassien ura kennelimme jatkajanarttuna oli katkolla. Mutta en voinut tehdä lopettamispäätöstä kun katselin sitä kaunista pentua ja kun tiesin kuinka tärkeä se oli perheemme muille jäsenille. 

Siis sovittiin ell:n kanssa että hän ottaa selvää leikkauksesta ja kertoo päivämäärän koska se voidaan tehdä. Ell laittoi meille pari viikkoa myöhemmin reseptin lääkkeestä (Prilium), jolla sydäntä vahvistettiin ennen leikkausta. 

Missään vaiheessa koiran kunto ei "luhistunut", se oli iloinen, jäntevä ja hyväkuntoinen. Olin tarkoituksella syöttänyt sen ehkä aavistuksen pyöreäksi, jotta sillä olisi "vararavintoa" H-hetkellä.

Keskiviikkona 13.4.2005 menimme aamulla sovittuun aikaan pieneläinklinikalle Cassien kanssa. Pentu hurmasi kaikki vilkkaalla, ystävällisellä olemuksellaan. Se käyttäytyi hyvin epäshelttimäisesti, ei pelännyt ketään vaan kävi tervehtimässä ja pusuttelemassa kaikkia. Klinikalla tehtiin uudet tutkimukset Taru Kangasniemen tekemään diagnoosin todentamiseksi. Myös Taru oli läsnä näissä tutkimuksissa. 

Leikkauksen suoritti eläinkirurgi Pauli Keränen. Erikoiskardiologi Hanna-Kaisa Järvinen toimi leikkauksen "vastaavana". 

Pennun toipumistahti oli huima. Tikit poistettiin 26.4. ja samalla tehtiin lopputarkastus. Siihen saakka oltiin lääkekuurilla: Cassie sai ½ Furesista päivässä, Priliumia (sydänlääkettä) jatkettiin ja lisäksi sille annettiin Metacamia, joka on kipu/tulehduslääke. 

Kaikki sydämen sivuääneet yleensä lakkaavat noin 7 kuukauden kuluttua leikkauksesta. Sen jälkeen ei pitäisi olla enää mitään jälkiä PDA:sta.

Toimme Cassandran tapauksen julki shelttiyhdistyksen foorumissa, eri "koirayhteyksissä" ja olen kirjoittanut asiasta artikkelin shelttilehteen, josta mm. Saksan shelttiyhdistys halusi julkaista käännöksen omassa lehdessään. Myös Saksassa on kiinnitetty huomiota PDA-kysymykseen. 

PDA:ta esiintyy määrätyissä roduissa ja sheltti kuuluu niihin, joissa esiintyneisyys on jo huomattavaa. En tiedä miten lähellä aussie ja sheltti ovat toisiaan rodullisesti tai geneettisesti mutta uskoisin, että molempien taustalla on collietyyppiä, borderia ja vastaavaa. 

Mikään ei ole mielestäni jalostuksen kannalta niin arvelluttavaa kuin PDA:n salaaminen ja väheksyminen. Meillä on Suomessa liian monta PDA-tapausta, jotta niitä enää voitaisiin pitää sattumina tai luonnonoikkuina. 

Toivottavasti tästä kertomastani oli jotain apua samanlaisessa tilanteessa olleille tai oleville. Olen yrittänyt lukea kaiken, mitä esim. netissä on saatavilla PDA:sta ja ajattelin tulevaisuudessakin seurata mitä tällä saralla saadaan aikaan koska PDA:n aiheuttama suru ja järkytys on suuri, se on PDA-potilaan omistajalle ja kasvattajalle aina kova paikka. PDA:n poissulkemiseksi on tehtävä kaikki mahdollinen ja myös sydämestäni toivon, että asiasta keskustelupalstalla kiinnostuneet (ja kiihtyneet) perehtyisivät PDA:han.

Christina Kittelä & Lucky Garden's Cassandra